Tutkittu tieto harjoittelun tukena

15.01.2020

Tämä teksti on vieraskynäkirjoitus, ja tekstistä vastaa Velu Immonen. Allekirjoittaneella ei aika, saati kirjallinen tuottaminen riitä tämäntasoiseen informaatioon, mutta onneksi näistä saadaan nauttia tänä vuonna useamman julkaisun verran.

Nauti lukuhetkestä ja jaa tekstiä eteenpäin! 

Näyttöön perustuva valmennus

Viime aikoina treeni- ja ravintokeskusteluissa on esiintynyt usein käsite näyttöön perustuva. Harvemmin on kuitenkaan täysin selvää, mitä kyseinen käsite oikein tarkoittaa. Tämän tekstin tarkoituksena on käydä mistä käsite on peräisin, mitä tarkoitetaan näytöllä sekä lisäksi esittelen metodin, jolla näytön avulla voidaan tarjota parasta mahdollista valmennusta niin urheilijalle kuin kelle tahansa valmennettavalle.


Tiivistelmä:

  • Näyttöön perustuva toiminta (NPT) on järjestelmällinen ja jatkuva prosessi, jolla pyritään tuottamaan potilaille parasta mahdollista hoitoa hyödyntäen kliinistä ammattitaitoa, potilaan arvoja ja parasta mahdollista tutkimusnäyttöä.
  • Voima- ja suorituskykyvalmennuksessa käytettävässä NPT:n sovelluksessa tutkitun tiedon vieminen käytäntöön on jaettu viiteen vaiheeseen: 1) kysymyksen kehittäminen, 2) tiedon hakeminen, 3) näytön arvioiminen, 4) näytön vieminen käytäntöön sekä 5) valitun menetelmän uudelleenarviointiin.
  • Näyttöön perustuvalla valmennuksella (NPV) voidaan parantaa mm. harjoittelun ohjelmoinnin laatua ja luodaan itsevarmuutta päätösten taakse. NPV:tä on kuitenkin kritisoidu sen luovuuden puutteen ja valmentajan intuition vähättelyn vuoksi.


Taustaa

Treeni- ja ravintokeskustelussa esiintyy usein käsite "näyttöön perustuva". Viime aikoina se on herättänyt erityistä keskustelua. Harvemmin on kuitenkaan täysin selvää, mitä kyseinen käsite oikein tarkoittaa. On tietenkin hienoa, että tutkittu tieto saa palstatilaa, mutta tiedon tulva saa lukijan välillä epätoivoiseksi. Erityisesti sosiaalisessa mediassa on tapahtunut kahtiajakautumista. Yhtäällä niin sanotut velitieteilijät perustavat väitteensä henkilökohtaiseen kokemukseen. Toisaalla akateemikot vaativat, että jokainen väite tulee perustella lähdeviittein. Katsantotavat eivät poissulje toisiaan. Sovelletaanhan myös akateemisessa maailmassa empiiristä metodia. Tässä kirjoituksessa kuitenkin esittelen vaihtoehdon, jolla saadaan paras mahdollinen hyöty molemmista näkökulmista unohtamatta sitä tärkeintä, itse urheilijaa.

Käsite 'näyttöön perustuva' (evidence-based) on peräisin lääketieteestä. 1990-luvulla huomattiin, että vain noin viidesosa terveydenhuollon ammattilaisista teki päätöksiä näyttöön perustuen. Näin ollen ainoastaan puolet potilasta sai viimeisimpiin tutkimuksiin perustuvaa käytännön hoitoa [2-3]. Tuohon aikaan mentäessä sairaanhoidon piiriin, oli täysin arpapeliä, perustuuko saamasi hoito uusimpiin menetelmiin vaiko vuosia vanhoihin tekstikirjoihin. Kuten lääketieteessä, myös liikuntatieteessä tieto päivittyy jatkuvasti ja pysyäkseen ajan tasalla, on ammatinharjoittajan päivitettävä menetelmiään säännöllisesti. Valmistuttuaan lääkäri ei ole valmis, vaan on tällöin oppinut perusteet sekä saanut avaimet jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Sama pätee liikunta-alalla.

Tohtori David Sackett kollegoineen tiesi tämän ja he kehittivät ratkaisun. Syntyi näyttöön perustuva lääketiede, josta kehittyi myöhemmin yleiskäsite näyttöön perustuva toiminta. Näyttöön perustuva toiminta (NPT) on järjestelmällinen tiedonhaun prosessi, jolla pyritään tuottamaan potilaille parasta mahdollista hoitoa [3]. NPT yhdistää viimeisimmän tutkimusnäytön, kliinisen ammattitaidon sekä potilaan arvot yhdeksi päätönksenteon prosessiksi [4-5]. Menetelmää on sittemmin hyödynnetty myös lääketieteen ulkopuolella, kuten fysiikkavalmennuksen ja urheiluravitsemuksen saralla [8, 16].

Viime vuosikymmenellä asiat eivät varmaankaan ole olleet sen paremmin liikunta-alalla kuin 1990-luvun lääketieteessäkään. Miltä sinusta tuntuisi, jos valmentajasi pohjustaisi tietotaitonsa kymmenkunta vuotta sitten vanhentuneisiin oppikirjoihin tai vuosia sitten käymäänsä kirjekurssiin? Tai kääntöpuolena, haluaisitko ennemmin sinun tarpeisiisi räätälöityä palvelua kuin keskiarvoihin perustuvia yleisiä faktoja? Asiat ovat toki menneet parempaan suuntaan ja yhä useampi sosiaali- ja terveysalan koulutustaho tarjoaa näyttöön perustuvan toiminnan mukaista koulutusta. On kuitenkin viimekädessä valmentajan itsensä valittavissa, miten tämä toimintaansa toteuttaa.


Näyttöön perustuva valmennus

Näyttöön perustuvan toiminnan sovellus, näyttöön perustuva valmennus on yleistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana [15]. Tyypilliselle valmentajalle uusimman tutkitun tiedon ajan tasalla pysyminen on lähes mahdotonta. Julkaistavien liikunta-alan tutkimusten määrä kasvaa jatkuvasti samalla kun niiden lukemiseen käytettävissä oleva aika hupenee. NPV tarjoaakin valmentajille työkalun etsiä ja löytää luotettavaa tietoa ja viedä se lopulta käytännön valmennustyöhön. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei päätöksiä tehdä ainoastaan tieteelliseen näyttöön perustuen [16]. Tutkittu tieto yhdistetään valmentajan ammattitaidon ja kokemuksen sekä asiakkaan mieltymysten kanssa (Kuva 1). 

Kuva 1: NPV:n kolme peruspilaria. Mukailtu: Foundations of Clinical Research: Applications to Practice, 3rd Edition.
Kuva 1: NPV:n kolme peruspilaria. Mukailtu: Foundations of Clinical Research: Applications to Practice, 3rd Edition.

Miksi NPV on sitten tärkeää urheilijoiden valmennuksessa? - Ensinnäkin NPV:n käytöllä voidaan tarjota parempaa valmennusta. NPV tarjoaa valmentajille työkalut luotettavan näytön löytämiseksi ja arvioimiseksi. Näin valmentajat hyötyvät alan tutkijoiden työstä. Tämä pätee myös toisinpäin. Laadukas sovellettu tutkimus on lähellä käytännön valmennustyötä ja vastaa näin valmentajille merkityksellisiin kysymyksiin.


1. Näyttö

Olemme nyt puhuneet alusta asti näytöstä, mutta mitä kaikkea näytöllä oikein tarkoitetaan? - Collinsin sanakirja määrittää näytön seuraavasti: "Näyttö on mitä tahansa, mitä näet, koet, luet tai kuulet, joka saa sinut uskomaan, että jokin on totta tai jotain on todella tapahtunut." Näyttö voi olla tyypiltään tieteellistä, intuitiivista, kokemukseen perustuvaa, auktoriteettiin nojaavaa tai perinteisiin ja trendeihin perustuvaa. Kaikki näyttö ei ole tasa-arvoista ja se voidaankin jakaa hierarkiaan sen vahvuuden mukaan [1]. Näyttö on vahvaa silloin, kun se tarjoaa suoran todisteen väitteen paikkansapitävyydestä. Toisessa ääripäässä on näyttö, joka on vaivoin yhdenmukaista väitteen kanssa, eikä osaltaan sulje pois muita ristiriitaisia väitteitä.  

Kuva 2: Näytön hierarkia. Mukailtu: Foundations of Clinical Research: Applications to Practice, 3rd Edition.
Kuva 2: Näytön hierarkia. Mukailtu: Foundations of Clinical Research: Applications to Practice, 3rd Edition.

Tieteellinen metodi

Pyramidin huipulla lepää tieteellinen metodi, joka tarkoittaa tieteellisen ajattelun ja tutkimuksen kautta tapahtuvaa ilmiöiden hahmottamista. Tätä prosessia käytetään vertaisarvioiduissa tutkimuksissa, joissa tutkijat pyrkivät vastaamaan erinäisiin kysymyksiin empiirisen tutkimuksen keinoin pysyen mahdollisimman puolueettomina. Tutkimuksilla on kuitenkin rajoituksensa ja tämä voi esiintyä ristiriitaisina tuloksina. Kun käytät tieteellistä metodia päätöksen tukena, tulee sinun olla tietoinen näistä rajoituksista, jotta voit kehittää näyttöön perustuvan mielipiteen aiheesta kuin aiheesta. Kaiken kaikkiaan, tieteellinen metodi on paras mahdollinen tiedon väline ja sitä tulisi käyttää aina, kun mahdollista.

Looginen päättely

Kuten nimi viittaa, looginen päättely on systemaattinen prosessi, joka yhdistää henkilökohtaisen kokemuksen, älykkyyden sekä muodolliset järjestelmät tiedon hankkimiseksi. Looginen päättely voi olla deduktiivista tai induktiivista. Molemmat ovat olennainen osa tutkimuslähtöistä ongelmanratkaisua. Kuten tieteellisellä metodilla, myös loogisella päättelyllä on rajoituksensa. Esimerkiksi, mikäli jokin kuulostaa loogiselta, ei se auttamatta tarkoita, että se on totta. Vaikka looginen päättely voi ja tulisikin olla arvokas työkalu tiedon hankinnassa, tulee väittämä ennen pitkää todentaa empiirisen tutkimuksen menetelmin.

Yritys ja erehdys

Yritys ja erehdys on ongelmanratkaisun muoto, joka pitää sisällään ratkaisun selvittämistä kokeilemalla sekä arvioimalla sen toimivuutta. Jos ratkaisu tuottaa haluttuja tuloksia, voidaan se ottaa käyttöön toimivana metodina, jos ei, se voidaan hylätä tarpeettomana. Intuitio ja luovuus ovat välttämättömiä uusien ratkaisujen löytämiseksi. Pelkästään kokeilemalla et voi kuitenkaan koskaan tietää, oletko löytänyt parhaan mahdollisen ratkaisun. Siksi yritys ja erehdys -metodia tulisi käyttää ainoastaan korkea-asteisemman näytön rajaamassa kontekstissa.

Auktoriteetti

Auktoriteettiin nojaaminen tarkoittaa sitä, että uskotaan luotettavana pidetyn henkilön mielipidettä. Viisaampien kuuntelu onkin tehokas tapa oppia. Virheriskit kuitenkin pienenevät, jos opittua tuetaan perehtymällä itse korkeampi-asteiseen näyttöön. Myös eksperttien välillä on luonnollisesti eroja. Etenkin silloin tulee olla hereillä, kun asiantuntija esittää mielipiteensä aiheesta, joka ei kuulu tämän vahvuuksiin. Vaikka asiantuntijan mielipiteet ovat näytön hierarkiassa pykälän verran perinteiden ja trendien yläpuolella, on näitä käsiteltävä asianmukaisella tavalla. Kuuntele ja opi asiantuntijoilta, mutta pyri aina tukeutumaan korkeampi-asteiseen näyttöön, mikäli mahdollista.

Perinteet ja trendit

Perinteet ja trendit näyttönä tarkoittaa, että seikkaan uskotaan vain siksi, että siihen on aina uskottu. Näiden näyttöarvo voi kuitenkin olla kyseenalainen, jos kukaan ei ole koskaan pysähtynyt tarkemmin tutkimaan asiaa. Näiden heikkoutena on se, että joskus ei edes vaivauduta miettimään, onko olemassa parempaa vaihtoehtoa. Vaikkakin perinteet ja trendit luokitellaan hierarkiassa alimmaksi, näillä on paikkansa tiedon ketjussa. Näistä saatua tietoa tulee kuitenkin käsitellä skeptisesti ja käyttää ainoastaan silloin, kun muuta tietoa ei ole saatavilla. Tällöinkin, ennen pitkään tieto pitäisi pystyä todentamaan empiirisesti, sillä mikäli jämähtäneitä uskomuksia ei koskaan haasteta, eläisimme vieläkin litteällä maapallolla. 


2. Kokemus

Kokemuksella tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä olet kuukausien ja vuosien valmennuksessa tai omassa toiminnassasi oppinut. Oman kokemuksen ollessa vähäistä, voi kokemusta hankkia myös kollegoilta, mentoreilta tai asiantuntijoilta. Usein kokemuksella täydennetään sitä, mitä ei tutkitulla tiedolla olla pystytty vielä todentamaan. Millainen on sitten kokenut valmentaja? - Côté ja Gilbert käsittelivät vuonna 2009 julkaistussa artikkelissaan valmennuksen tehokkuuden ja ammattitaidon määritelmää [14]. Artikkelin mukaan valmennukseen vaikuttavat osatekijät voidaan jakaa kolmeen: 1) Valmentajan asiantuntemus, 2) urheilijan tulokset sekä 3) konteksti, jossa valmennetaan.

Valmentajan asiantuntemus

Nykyinen koulutus-/valmennusjärjestelmä painottaa pitkälti valmentajan ammattitaidon kehittymistä. Esimerkiksi harvemmassa huippuseurassa hyväksytään valmentajiksi sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole itse harrastaneet kyseistä lajia huipulla. Valmentajan tehokkuuden ja ammattitaidon tulisi kuitenkin Côtén ym. mukaan ammatillisen taidon lisäksi painottaa verkostoitumista ja ihmissuhdetaitoja sekä jatkuvaa itsensä kehittämisetä ja itsereflektiota. Nämä kolme yhdessä mahdollistavat urheilijan monialaisten vaatimusten täyttämisen menestyksekkäästi. Näitä tekijöitä ovat muun muassa: hyvät tavat ja ajattelu, kypsyys, viisaus sekä hyvät loogisen päätöksenteon taidot. [14]

Urheilijan tulokset

Valmentajalla on suuri vastuu optimaalisen oppimisympäristön tarjoamisessa. Itsemääräämisteorian mukaan tällainen ympäristö luodaan autonomiaa tukemalla, kehittämällä urheilijan itsetuntoa sekä lisäämällä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hyvä valmentaja osaakin ottaa nämä asiat huomioon ja positiivisia muutoksia urheilijassa voivat olla esimerkiksi: 1) kompetenssi eli pätevyyden kokemukset esimerkiksi lajisuoritteissa, 2) itsetunnon koheneminen, 3) positiiviset ihmissuhteet niin lajin sisä- kuin ulkopuolella sekä 4) persoonan kehittyminen (toisten kunnioittaminen, kypsyys, empatia ja vastuuntuntoisuus). Valmentaja, joka tämän saa aikaiseksi omaa usein vahvan ammattitaidon kaikilla edellä kuvatuilla osa-alueilla. [14]

Valmennuksen konteksti

Viimeiseksi valmentajan tulisi tunnistaa eri valmennuskontekstit. Valmennuksen tehokkuus voidaankin määrittää sen mukaan, miten valmentaja onnistuu tunnistamaan yksilön tarpeet ja auttaa tätä saavuttamaan tavoitteensa [14]. Tavoitteen pääsemisen mahdollistamiseksi, tulee valmentajan ymmärtää perusteet, joilla niihin pääsee. Valmentajan on hyvä ymmärtää perusteet eri tieteenaloilta, kuten liikuntabiologiasta, urheiluravitsemuksesta, psykologiasta, pedagogiikasta ja johtamisesta. Lisäksi esimerkiksi voimavalmentajan olisi suotavaa perehtyä urheilijan lajin lajianalyysiin. Oman lajin lajianalyysejä voi etsiä ilmaiseksi täältä. Oli tavoite mikä tahansa, on valmentajan lisäksi pystyttävä huomioimaan urheilijan ikä, taso sekä tarpeet [16]. 


3. Mieltymykset

Näyttöön perustuvalla valmennuksella voidaan tuottaa valmennettaville parempia tuloksia. On kuitenkin muistettava ero optimaalisen ja käytännöllisen välillä. Valmennammehan me ihmisiä, emme keskiarvoja. Jokainen on erilainen ja ansaitsee näin omanlaistaan valmennusta. Paraskaan treeniohjelma ei tuota tuloksia, jos urheilija ei pysty sitoutumaan siihen. Vaikka valmentajan menestystä mitataan usein urheilijan menestyksen ja kehittymisen kautta, näyttöön perustuva valmentaja näkee urheilijan myöskin ihmisenä [15]. Motivaation merkitystä valmennuksessa ei voida siis väheksyä. Tähän liittyykin Ryan & Decin kehittämä itsemääräämisteoria, joka selittää käyttäytymistä kolmen osatekijän mukaan: 1) autonomia, 2) kompetenssi sekä 3) yhteenkuuluvuus [18].

Autonomia

Autonomialla tarkoitetaan henkilön kokemusta siitä, että hän on vapaa päättämään omista tekemisistään ja tekemisen motivaatio kumpuaa ihmisen sisältä, ei ulkoisista pakotteista. Kun jokin tekeminen, esimerkiksi liikunta on mielekästä, saat sekä palkinnon että nautinnon tekemisestä itsestään. Tällöin motivaatio on sisäistä. Vastaavasti ulkoinen motivaatio on sitä, että tekemiseen osallistutaan esimerkiksi palkkioiden tai rangaistusten takia. Ulkoinenkaan motivaatio ei itsessään ole huono, vaan voi toimia varsin hyvänä kannustimena toiminnan aloittamiseen. Itsemääräämisteorian mukaan ulkoinen motivaatio voikin sisäistyä, mikäli valmentaja tukee näitä kolmea osatekijää ja luo sisäiseen motivaatioon kannustavan valmennusympäristön.

Kompetenssi

Kompetenssilla tarkoitetaan henkilön kokemusta siitä, että hän osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Toisin sanoen kompetenssi tarkoittaa kokemusta omasta kyvykkyydestään. Pätevyyden tunne herättää parhaimmillaan halun oppia. Valmennus onkin omalta osaltaan myös opettamista. Esimerkiksi uutta liikettä opettaessa on tärkeää, että valmennettavalle annetaan tämän taitotasoon sopivia liikevariaatioita, jolloin saadaan aikaan onnistumisia. Kuitenkin, jos harjoittelu alkaa tuntua yksinkertaiselta ja helpolta, alkaa uusi asia menettämään kiinnostuksensa. Haastavuutta onkin syytä nostaa taitojen kehittyessä, jotta motivaatio tekemiseen säilytetään.

Yhteenkuuluvuus

Yhteisöllisyydellä tarkoitetaan ihmisen perustavaa tarvetta olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Me välitämme toisista ihmisistä ja haluamme kokea, että meistä välitetään. Valmentajan ja valmennettavan suhteen tärkeimpiä osatekijöitä ovat luottamus ja arvostus. Kun tulemme kohdatuksi ja hyväksytyiksi sellaisena kuin olemme, koemme turvallisuutta ja näin ollen myös luottamusta. Valmennussuhteen aikana jaetaankin paljon ajatuksia, kokemuksia ja tunteita, mikäli osapuolet kokevat toisensa luotettaviksi. Kun valmennettava saavuttaa tason, jossa uskaltaa puhua hänelle merkittävistä asioista, on muutos todennäköisemmin pysyvämpää. 


Viiden askeleen menetelmä

Kuten olemme useaan otteeseen todenneet, on näyttöön perustuva valmennus prosessi. Nyt käymmekin läpi, mistä vaiheista tämä prosessi koostuu ja mitä kukin vaihe pitää sisällään. Sackett ym. jakoivat NPT:n käytännön sovelluksen viiteen vaiheeseen [4]: 1) kehitä kysymys, 2) etsi näyttö, 3) arvioi näyttö, 4) sisällytä näyttö käytäntöön, 5) uudelleenarvioi näyttö. Näyttöön perustuva toiminta voima- ja suorituskykyvalmennuksessa on aina prosessi, joka alkaa ja loppuu urheilijaan [9].  

Mukailtu: https://www.researchgate.net/publication/260035540_What_is_Evidence-Based_Strength_and_Conditioning
Mukailtu: https://www.researchgate.net/publication/260035540_What_is_Evidence-Based_Strength_and_Conditioning
  • Kysy kysymyksesi

Valmennusprosessin aikana kehkeytyy tilanteita, jolloin tulee selvittää, mikä on paras toimintamenetelmä. Joskus käy niin, että vastaan tulee tilanne, jollaista valmentaja ei ole aiemmin kokenut. Tällöin prosessi lähtee liikkeelle täsmällisellä sekä käytännönläheisellä kysymyksellä. Kysymyksen tulisi pitää sisällään tieto kohderyhmästä, mahdollisista muuttujista sekä haluttu lopputulos [11]. Esimerkiksi treeniohjelmaa rakentaessa tulisi ottaa huomioon viisi seikkaa: 1) skenaarion sukupuolispesifisyys, kohdehenkilön 2) terveydelliset riskitekijät ja 3) treenitausta ja 4) ikä sekä 5) tavoite ja tavoitteen mittaustapa [12]. Näillä seikoilla voidaan kaventaa hakukenttää ja etsiä parempaa näyttöä treeniohjelman rakentamiseksi.

  • Etsi tietoa

Tiedon etsiminen on jo itsessään taito, jota tulee harjoitella. Kun kysymys on yleinen, löytyy tieto usein helpoiten alan oppikirjoista tai kysymällä asiantuntijalta. Kun kysymys on puolestaan tarkempi, voi tietoa joutua etsimään vertaisarvioidusta kirjallisuudesta. Vertaisarvioidun kirjallisuuden siirryttyä verkkotietokantoihin on luotettavan tiedon löytämisestä tullut helpompaa kuin koskaan. Tähän pääset käsiksi helpoiten käsiksi hakukoneiden, kuten Pubmed ja Google Scholar kautta. Jos olet opiskelija, on käytössäsi lisäksi useita eri tietokantoja. Lisäksi on olemassa joitakin piraattisivustoja, jotka jakavat tietoa maksutta. Tutkijat kuitenkin jakavat usein kirjoituksiaan mielellään kiinnostuneille, mikäli vain uskallat kysyä.

  • Arvioi tiedon luotettavuutta

Kun asianmukainen tieto on haettu, on seuraava vaihe määrittää sen luotettavuus ja käytettävyys. Tämä on todennäköisimmin prosessin haastavin vaihe. Tutkimusmenetelmät sekä taidot, joilla tietoa tiedon luotettavuutta arvioidaan, saattavat kokeneemmallekin valmentajalle olla vieraita. Lisäksi tämä vaihe vaatii kaikista eniten arviointikykyä. Tutkitun tiedon arvioinnissa on kaksi keskeistä haastetta: 1) tutkimusten laadun analysointi sekä 2) tulosten käytettävyyden arviointi [16]. Tämä on sen verran iso kokonaisuus, että jätetään sen puiminen tuonnempiin kirjoituksiin. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, löytyy tästä eräs pätevä artikkeli aiheesta.

  • Vie tutkittu tieto käytäntöön

Kun olet mahdollisesti löytänyt tarvittavan tiedon ja todennut sen luotettavaksi sekä merkitykselliseksi, seuraava vaihe on muuntaa näyttö käytännön ohjeistukseksi valmennettavalle. On tärkeää ymmärtää, että tutkittu tieto voi tarjota "parhaan" mahdollisen ratkaisun tiettyyn tilanteeseen, mutta se välttämättä aina ole oikea valinta yksittäistapauksissa. Yksi näyttöön perustuvan toiminnan kulmakivistä on kriittinen ajattelu. Kriittistä ajattelua tulee käyttää, kun arvioidaan tutkitun tiedon hyödyllisyyttä. Viimekädessä valmentaja itse päättää, viekö tämä etsimäänsä tietoa käytäntöön. [16]

  • Uudelleenarvioi menetelmäsi

Prosessin viimeisessä vaiheessa valmentajan tulee arvioida, kuinka hyvin valittu ratkaisu/menetelmä toimi. Saavutettiinko menetelmällä haluttu lopputulos? Auttoiko kyseinen menetelmä urheilijaa saavuttamaan tavoitteensa? Kuinka kauan prosessi kesti? Toteuttamalla seurantaa ja arviointia koko prosessin ajan, mahdollistetaan itsensä jatkuva kehittyminen valmentajana. Lopputuloksen arviointi ja käytetyn menetelmän uudelleenarvio ovat kriittinen osa näyttöön perustuvaa valmennusprosessia, joka jää useimmalta tekemättä. [16]


NPV: risut ja ruusut

Ensinnäkin, NPV:llä voidaan parantaa harjoittelun ohjelmoinnin laatua. Täydellisyyteen pyrkivän liikunta-alan ammattilaisen tulisi tarjota jokaiselle valmennettavalle juuri hänen tavoitettaan tukeva harjoitusohjelma nykytiedon pohjalta. Jatkuvan tutkitun tiedon hakemisen seurauksena saadaan valmennettaville parempi tuotos. Näyttöön perustuva toiminta on saanut kuitenkin kritiikkiä. NPV on sekä tärkeää että lähes ehdotonta alan kehittymisen kannalta, mutta Amonette kollegoineen tunnistavat, että tälläkin alalla voidaan todeta samankaltaisia haasteita [12].

Kritiikissä on esitetty, että NPV:n käyttö väheksyy valmentajan kokemuksen ja intuition merkitystä. Kritiikkiä vastaan voidaan esittää, että tiedon haulla ainoastaan edistetään kokemukseen perustuvia käytänteitä ja luodaan varmuutta päätöksentekoon. Useimmissa tapauksissa tutkimukset vahvistavat sen, mitä kokenut valmentaja tai treenaaja jo tietää intuitiivisesti. Kuitenkin, joskus tiede haastaa jo vakiintuneitakin uskomuksia. Toiseksi on esitetty, että NPV vie valmennuksesta luovuuden. Luova prosessi on usein arvaamaton, jolloin virheistäkin saattaa syntyä jotakin ainutlaatuista ja odottamatonta. Kun luovuus kärsii, on vaarana, ettei urheilija saa hänelle itselleen yksilöityjä ratkaisuja [13,17].


Yhteenveto

Tieteellä ei koskaan ratkaista kaikkea ja sen tulisikin vain ohjata päätöksentekoa. Tiede jättää aukkoja, jotka ovat ratkaistavissa vain loogisen päättelyn sekä yrityksen ja erehdyksen keinoin. Esimerkiksi jos rajaat treenaamisesi vain ja ainoastaan liikkeisiin, joita tutkimukset ovat käsitelleet, on liikepankkisi melko köyhä. Toisaalta voit tukeutua asiantuntijan neuvoihin tai etsiä tietoa niin sanotulta harmaalta alueelta. Joskus ratkaisevaa on viimekädessä se, miltä kyseinen liike tuntuu sinusta itsestä ja haluatko ottaa liikkeen ohjelmaasi. Näyttöön perustuva toiminta ei ole prosessi, jossa yksi olisi parempi kuin toinen, vaan se rakentuu kolmen tasavertaisen pääpilarin ympärille: 1) paras mahdollinen näyttö, 2) valmentajan kokemukset ja 3) asiakkaan mieltymykset.

NPV on jatkuva prosessi, joka painottaa toistuvaa, kuitenkin usein hienovaraista siirtymistä käytännöstä uusimpaan. Esimerkiksi vuosia sitten lukemasi kirja urheiluravitsemuksesta on voinut olla hyvä perusteos yleisymmärryksen luomiseksi. Tiedon päivittyminen ns. oppikirjatiedoksi kestää kuitenkin vuosia ja kaikki mitä olet tuolloin lukenut, ei välttämättä pidä enää paikkaansa. Tiede on itse itseään korjaava prosessi, mutta tuhottoman hidas sellainen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulisi olla tuuliviirin omaisesti päivittämässä treeniohjelmaasi, joka kerta kun uusi tutkimus ilmestyy. Itsensä ajan tasalla pitäminen voi olla aikaa vievää touhua, mutta tähän löytyy nykyään onneksi useita eri keinoja, joten viimekädessä se on sinusta itsestäsi kiinni. Alle olenkin listannut luotettavia lähteitä, joissa käsitellään liikunta-alan uusinta näyttöä.

Katsauksia:                             Nettisivuja:

-MASS                                                   -StrongerByScience

-AARR                                                    -Examine

-Weightology                                         -Lihastohtori

-Strength & Conditioning Research     -Pronutritionist

-Performance Digest                             -Terve Urheilija

Muista: "Absence of evidence is not evidence of absence".
Jos et löydä tietoa aiheesta, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että kysymyksesi tai väittämäsi olisi väärä. Tällöin on kehitettävä omaan tietotaitoon tai ammattilaisen apuun nojaava sivistynyt arvaus. Jos ongelmaasi löytyy ratkaisu muualta, muttet löydä tutkittua tietoa väittämän tueksi, ei se tarkoita suoraan, että väittämä olisi väärin. Tällöin tulee loogisen päättelyn keinoin punnita, onko väittämässä järkeä tai voiko siitä olla haittaa. Jos väittämä käy järkeen, eikä siitä ole vaaraksi, kokeile. Jos taas väittämä kuulostaa epämääräiseltä, etkä näe siinä mitään logiikkaa, ja kaiken lisäksi, siitä voi koitua haittaa, en suosittele lähteä kokeilemaan. 


Lähteet

1.  "Foundations of Clinical Research: Applications to Practice, 3rd Edition." [Online]. Available: /content/one-dot-com/one-dot-com/us/en/higher-education/program.html. [Accessed: 09-Dec-2019]

2. J. Ellis, I. Mulligan, J. Rowe, and D. L. Sackett, "Inpatient general medicine is evidence based. A-Team, Nuffield Department of Clinical Medicine," vol. 346, no. 8972, pp. 407-410, Aug. 1995.

3. I. Masic, M. Miokovic, and B. Muhamedagic, "Evidence Based Medicine - New Approaches and Challenges," vol. 16, no. 4, pp. 219-225, 2008 [Online]. Available: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24109156

4. D. L. Sackett, W. M. Rosenberg, J. A. Gray, R. B. Haynes, and W. S. Richardson, "Evidence based medicine: what it is and what it isn't," vol. 312, no. 7023, pp. 71-72, Jan. 1996.

5. A. Thomas, A. Saroyan, and W. D. Dauphinee, "Evidence-based practice: a review of theoretical assumptions and effectiveness of teaching and assessment interventions in health professions," vol. 16, no. 2, pp. 253-276, May 2011.


6. K. English, W. Amonette, M. Graham, and B. Spiering, "What is 'Evidence-Based' Strength and Conditioning?," vol. 34, pp. 19-24, Jun. 2012.

7. S. Bennett and J. W. Bennett, "The process of evidence-based practice in occupational therapy: Informing clinical decisions," vol. 47, no. 4, pp. 171-180, 2000 [Online]. Available: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1046/j.1440-1630.2000.00237.x. [Accessed: 09-Dec-2019.

8. "Bridging the Gap Between Science and Practice in Sport and Exercise Nutrition." [Online]. Available: https://www.researchgate.net/project/Bridging-the-Gap-Between-Science-and-Practice-in-Sport-and-Exercise-Nutrition. [Accessed: 09-Dec-2019]

9. R. DuBroff, "Confirmation bias, conflicts of interest and cholesterol guidance: can we trust expert opinions?," vol. 111, no. 10, pp. 687-689, Oct. 2018.

10. W. S. Richardson, M. C. Wilson, J. Nishikawa, and R. S. Hayward, "The well-built clinical question: a key to evidence-based decisions," vol. 123, no. 3, pp. A12-13, 1995.

11. C. Aboud, C. Pimenta, and M. Nobre, "The PICO strategy for the research question construction and evidence search," vol. 15, pp. 508-11, May 2007.

12. W. E. Amonette, K. L. English, and K. J. Ottenbacher, "Nullius in verba: a call for the incorporation of evidence-based practice into the discipline of exercise science," vol. 40, no. 6, pp. 449-457, Jun. 2010.


13. S. Sauerland, R. Lefering, and E. A. Neugebauer, "The pros and cons of evidence-based surgery," vol. 384, no. 5, pp. 423-431, Oct. 1999.


14. J. Côté and W. Gilbert, "An Integrative Definition of Coaching Effectiveness and Expertise," vol. 4, pp. 307-323, Sep. 2009.


15.  J. Hulmi and T. Rytkönen, "Näyttöön perustuva fysiikkavalmennus: Tutkimustietoa, kokemusta, näkemystä ja yksilöllistä soveltamista," vol. 56, pp. 27-30, Mar. 2019.

16. R. Steves and J. M. Hootman, "Evidence-Based Medicine: What Is It and How Does It Apply to Athletic Training?," vol. 39, no. 1, pp. 83-87, 2004 [Online]. Available: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC385266/. [Accessed: 15-Dec-2019]

17. I. Jeffreys, "Evidence based practice in strength and conditioning - reality or fantasy.," vol. 39, Jan. 2015.

18. Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2000). Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist, 55(1), 68-78. https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.68

Velu Immonen

Velu Immonen on toisen vuoden liikunnanohjaajaopiskelija Haaga-Heliasta Vierumäeltä ja yhdistääkin blogitekstien kirjoittamisen työharjoitteluunsa. Opiskelun ohessa hän tekee henkilökohtaista valmennusta. Velu treenaa itse tavoitteellisesti ja on ollut Matiaksen valmennuksessa liki puolitoista vuotta. 

Seuraa Velua Instagramissa!